0

NÄYTTELIJÄ TARINOITA

Aitoa taikuutta

Olemme pikkuhiljaa saattamassa esityskuntoon kevään ensimmäistä produktiotamme, Anton Tšehovin Kolmea sisarta. Ainakaan kunnianhimon puutteesta ei voi syyttää ohjaajaamme Simo Lappalaista tai ylipäätään koko työryhmää. Tämähän on klassikkoteos. Tämä on vaativa, järkälemäinen hanke. Kuinka me, pelkät harrastelijarahjut, pystyisimme muka tulkitsemaan herkällä, mutta kuitenkin vahvalla otteella ja yleisöä koskettavalla tavalla Tšehoville tyypillisiä teemoja, kuten ihmisen yksinäisyyttä, epävarmuutta ja onnen tavoittelua?

Vaikka olemme harjoitelleet raataen, meillä on loistava ohjaaja ja tunnontarkka työryhmä, olemme me, näytelmän varsinaiset instrumentit, siltikin amatöörejä. Viikkoa ennen ensi-iltaa seisomme jättiläisen harteilla ja pohdimme, kuinka taiomme esiin yleisölle sen kuuluisan tsehovlaisen tunnelman ensi-illassa ja vielä kymmenkunta kertaa sen jälkeenkin? Live-musiikki, laulut ja vaativa puvustus luovat lisää painetta kokonaisuuteen. Lisäksi teos viritetään lavastuksellisesti yllättävään ja vaativaan ympäristöön, junanvaunuun, ei perinteisesti lavalle. Ei ole ihme, että ensi-illan lähestyessä epävarmuus ja jännitys hiippailevat öisin kuiskimaan näyttelijöille.

Kun ihminen tekee sydämestään teatteria, lopputulos on hyvä, vaikka materiaali- ja taitokysymyksetkin tulisivatkin vastaan. Tämä pätee mihin tahansa taiteenlajiin. Yksilön tulkinta on aina laadukasta ja aina oikein, vaikka repliikistä unohtuisikin yksi sana tai tulisi soitettua pikkuisen nuotin vierestä. Kohdatessaan yleisönsä esiintyjä antaa aina itsestään palasen, paljastaa hetkeksi sielunmaailmansa ventovieraalle. Se on rohkeutta ja aina ainutkertainen, arvokas tilanne.

Karjalaisella Näyttämöllä on parisenkymmentä aktiivista näyttelijää. Ikähaitari mitä tahansa noin 20-70 vuoden välillä. Mikä meitä kaikkia yhdistää? Aito palo teatteriin osaamisen tasosta riippumatta. Mihin asioihin meidän tulkintamme Tšehovin Kolmesta sisaresta perustuu? Samat Tšehoville ominaiset teemat, muutos, epävarmuus, yksinäisyys ja onnen sekä rakkauden tavoittelu kumpuavat paitsi meidän, myös kenen tahansa suomalaisen arjesta. Me kaikki joudumme sietämään toistuvia pettymyksiä, uhraudumme ja janoamme rakkautta. Pelko ja viha asuvat meissä kaikissa, kuten myös hellyys, huumori ja toivo.

Aidosti elävän ihmisen sisin muuttuu hitaasti, mutta väistämättä elämän käänteissä. Ja niin sen kuuluu ollakin. Ne jotka elävät totena itselleen ja avaavat sydäntään muille, joutuvat samasta syystä elämässään myös vaikeiden paikkojen ja kipeiden valintojen eteen.

Nöyrinä, jännittyineinä ja paljaina astumme yleisön eteen ensi-illassa ja joka ainoassa näytöksessä Karjalatalolla tänä keväänä. Tulkitsemme teosta ohjaajan neuvoja ja Tšehovia kunnioittaen, mutta samalla myös kukin omaa tarinaamme kertoen. Elämä antaa niille, jotka uskaltavat. Siksi uskon, että se kuuluisa Tšehovlainen tunnelma tulee taianomaisesti yleisölle näkyväksi Karjalaisella Näyttämöllä.

Mia Luostarinen
Näyttelijä Irina Prozorov Kolme sisarta –teoksessa.